Kuka mä olen?

Oon monesti ite miettiny kuinka musta on tullut tälläinen kun nyt olen.
Noh, ehkä syy tähänkin asiaan löytyy mun menneisyydestä, koulumenestyksestä ja kaikesta muista mitä oon kokenut mun lyhyen elämäni aikana.

Tosiaan siis, ala-asteella mulla tosiaan meni kaikki hyvin, oli kavereita joiden kanssa olla koulussa ja koulun ulkopuolella.
 
Yläasteelle siirryttäessä, noh miten sen nyt sanoisin...
7. luokka meni ihan hyvin, olin ihan hyvä koulussa, oli kavereita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.
Nooh, 8.luokan kesäloman aikana kun suoritettiin rippikoulu niin sen jälkeen se kaikki kiusaaminen jne alkoikin sitten ja kaikki tää kiusaaminen vaan sen takia koska olin rippikoulussa ihastunut yhteen poikaan, mutta hän ei ollut muhun.
 
Koulun jatkuessa ajattelin että ei kukaan varmaan enää muistaisi koko asiaa ja voisin jatkaa koulua ihan normaalisti kuten siihenkin asti olin tehnyt. Siinä asiassa olin väärässä, ihan liian väärässä.
Tämän pojan johon olin rippikoulussa ollut ihastunut niin hänen kaverit alkoivat huudella minulle koulussa kaikkea p*skaa.
"v*tun ruma lehmä, h*ro, mee muualle siit senkin rumilus" jnejne, nää huudot oli mulle ihan arkipäivää ja tätä kesti 9.luokan loppuun saakka.
Kaiken tämän lisäksi eräät tytöt varastivat yksi liikuntatunti pukuhuoneesta, mun repusta, mun kännykän!
 
Voitte vaan kuvitella kuinka tuskaa mulla oli käydä koulu loppuun. Joka aamu ajattelin että en halua mennä taas kouluun muiden haukuttavaksi. Opettajille sanoin asiasta, arvatkaa vaan tekivätkö he asialle mitää. Myös rehtori tiesi asiasta, otti kiusaajat puhutteluun, mutta ei se kiusaamista lopettanut.

9.luokan loputtua olin niin helpottunut, aloitin uuden koulun, uudella paikkakunnalla.
Siellä tykkäsin olla, myös koulumenestykseni oli hyvää.
Kun ammattikoulusta valmistuin, aloitin taas uuden koulun, taas eri paikkakunnalla.
Ensimmäinen vuosi meni niin kauan hyvin, kunnes tulivat kaikki vaikeat aineet ja niiden tentit eteen.
Muiden jatkaessa eteenpäin, minä olin hetken kotona sillä minulla oli muutama tentti suorittamatta, ne suoritin jonka jälkeen pääsin aloittamaan uudella luokalla.

Siinä koulu historia suht.lyhyesti.

Sitten siihen kaikkeen muuhun.
Mun elämässä on ollut paljon tärkeitä ihmisiä, toiset ovat vain lopettaneet muhun yhteydenpidon, toiset ovat taivaassa <3
Erään ystäväni kuolema kosketti mua ihan liikaa, vieläkin muistan hänen kaikki ihanat juttunsa.
Joka vuosi kun hänen kuolemapäivänsä tulee mulla on kyyneleet silmissä.

Myös miessuhteissa oon joutunut pettyy liian monta kertaa.
Ensimmäinen kunnon pettymys tuli ammattikoulu aikana, erään raksamiehen kohdalla.
Mun ja hänen ero oli ihan kamala, ja kaiken lisäksi hän oli melkein viereisellä työmaalla kun missä meidän luokka oli.
Toinen kunnon pettymys tuli niinkin myös amitsu aikana, erään toisen raksamiehen kohdalla.
Se oli ensimmäistä eroa vielä vaikeampi, tämä ihminen oli vienyt mun sydämmen ihan kokonaan silloin.

Näiden kahden jälkeen tuli sellaisia pieniä pettymyksiä vain.

Kolmas kunnon pettymys tuli toisessa ammattikoulussa, tapasin siellä erään it-tukihenkilön, ihastuin häneen heti ekalla silmäyksellä, sanoin kaverilleni että tuon miehen mä haluun.
Muutaman kerran käytiin kahvilla, jonka jälkeen alettiin tapailee enemmän vaan joka loppujen lopuks muuttui seurusteluksi.
Melkein vuosi yhdessä oloa takana tämän kys.henkilön kanssa, niin mä huomasin että oon raskaana, kerroin miehelle siitä, hän oli ihan sokissa.
Hetki tämän mun kertoman jälkeen me erottiin hänen kanssa.

Tämän eron jälkeen ajattelin etten enää ikinä saa ketään, ei kukaan halua muijaa joka on raskaana ja jolla on pian pieni vauva.
Lapsen syntymän jälkeen olin 8 ensimmäistä kuukautta yksin lapsen kanssa, kunnes tapasin tämän mun nykyisen mieheni. Hän hyväksyi heti että mulla on lapsi, hänellä itsellään on myös, tosin hänen poikansa on paljon vanhempi kuin mun.


Tässä aika hyvin on kaikki ne asiat kuinka musta on tullut tälläinen kun mä nyt olen.

Vaikka oon menettänyt kavereita, myös raskauden aikana menetin kavereita niin mä oon onnellinen siitä että oon raskauden ja lapsen syntymän jälkeen saanut uusia ihania kavereita joita ilman en täällä olis, joita ilman en jaksais. <3

Myös kaikkien miessotkujen, erojen niin vaikeiden ja ei niin vaikeiden oon onnellinen siitä että mulla on nytten maailman ihanin mies joka välittää musta <3
Ja joka on mulle tuki ja turva <3

Parasta mun elämässä on kun on maailman ihanat ystävät, ihana perhe, ihana suku, ihana ja rakas lapseni ja ihana mies <3
Rakastan teitä kaikkii <3


Johan tuli pitkä tarina, mutta kun pääsee vauhtiin niin ei tätä kirjoittamista voi lopettaa ;)

Halipusuja kaikille <3

Mamman muru 1.vee!

En voi uskoa että äidin rakas on jo 1.vee!
Synttäreistä on jo melkein kuukausi, kaikkee muuta ollut tässä sen jälkeen niin ei oo tänne ehtiny päivittelee kaikkee :)

Mutta tosiaan, tässä vuodessa oon oppinut itsestäni paljon asioita, myös Aleksi on kehittynyt hirmuista vauhtia vuoden aikana :)
Vielä muutama vuosi sitten en olis uskonut että oon tätä nykyä äiti. Tää vuosi on opettanut mulle paljon kaikkea. Vuosi on pitänyt sisällään paljon kiukkua, itkua, uhmaa, mutta myös paljon naurua ja ihania hetkiä tuon rakkauspakkaukseni kanssa <3

Rakastan sua mun oma rakkauspakkaus muruseni <3

Uutisia, uutisia, iloisia uutisia!

Viimeinkin mun elämässä on kaikki kunnossa!! :)

Tosiaan toukokuun alussa tutustuin aivan upeaan mieheen, tää mies kaiken lisäks asuu mun ja pojan naapuritalossa joten ei edes kovin kaukana :PIkäeroakin löytyy vaan vuosi ja hänel itellään on myös lapsi, tosin hän on jo vanhempi kun oma poikani, mutta tulee hyvin toimeen mun ja Aleksin kanssa :)Pari kuukauatta täs on tullu pyörittyy ton ukon kanssa jo =)Mä jo pelkäsin etten tuu ikinä löytään uutta miestä ja onnea mutta toisin kävi ja onni löyty yllättävänkin läheltä :) <3


Ja toinen asia, mun pienestä miehen alusta on kasvanut jo niin iso että hän täyttää jo ens kuussa 11kk! huiii, enää n.kuukausi ja Aleksi täyttää 1.v :)


Mutta ei tässä muuta tällä kertaa, halit ja pusut kaikille <3

Aika menee liian nopeesti

Kuten otsikko kertoo, niin aika todellakin menee liian nopeesti, pian tuo äidin pikkuinen kulta on jo vuoden! HUIII! Tosiaan ens viikolla tuo poika täyttää jo 7kk!

Mitämitä, mihin se aika meni oikein kun se oli sellainen pieni nyytti, joka vain nukkui ja söi.
Nykyään tehdään jo paljon muutakin kun vaan nukutaan ja syödään.

Mä kun raskaana olessa jo valitin että aika menee kovin nopeesti, paitti se loppu aika oli vaan pelkkää ODOTTAMISTA :D mut eikös sitä sanota että siin loppuvaiheessa se kunnon odotus vasta alkaakin.
Sitä vaan odottaa että joko se jo syntyy ja sit kun se nyytti viimein on maailmassa niin aika menee ihan hukauksessa.

Mutta pian on kesä ja hirmu kivaa kun kaikki on A:lle niin uutta ja jännää :)
Pääsee rannalle pojan kanssa ja voi tehdä kaikkee kivaa ja ihanaa kun ei tarvii enää pukee niin paljon vaatteita päälle, ei äidille eikä pojalle :)

Heippa taas kaikille pitkästä aikaa, onkin taas hetki kulunu ku oon tänne viimeks kirjotellu :D

Mutta tosiaan, eipä tässä aikana ookkaan mitään sen erikoisempaa tapahtunut.
Kavereita on tullu nähtyy jonkun verran ja sit ollaan mun vanhemmilla oltu aina välillä.

Pari viikkoa sitten lauantaina oltiin Aleksin kanssa Tampereella kun oltiin sinne järkätty miitti noiden muiden syysmammojen kanssa ja olihan se taas pitkästä aikaa kiva nähä sellasii joita ei oo pitkään aikaan nähny ja hirmuisesti oli taas jokaisen lapsi kasvanut :) Harmi kun ei otettu mitään yhteiskuvaa vauvoista.
Ja muutenkin ne pöydät siel oli vähän huonot kun ei voinu kaikkien kanssa jutella, kun osa oli toisella puolella. No mutta ehkä ens kerralla keksitään joku parempi paikka mis nähdää et voi kaikkien kanssa jutella :)
Huomenna meillä olis tarkoitus lähteä tonne Hesaan kun siellä on miitti näiden samaisten syysmammojen kanssa :)
Kiva taas nähdä pitkästä aikaa heitä ja Aleksikin varmasti tykkää kun näkee muita vauvakavereita :)

Ja niin hei tosiaan, poika täytti viikko sitten 6kk eli puoli vuotta jo, mihin ihmeeseen tää aika on taas oikein mennyt. Huiiii. Aika menee kyllä niin nopeesti. Seuraavat 6kk niin poitsu on 1.v!!

Ollaan aloteltu pojan kanssa sormiruokailu, vielä hän ei kyl tajua ottaa ruokaa itse lautaselta käteen mutta sit kun annan sen hänelle niin tajuaa laittaa suuhun. Kiinteitäkin ollaan alettu enempi syömään.
Itsekkään en enää imetä paljon häntä kun syö enempi kiinteitä ja niiden alotuksen myötä on alkanut nukkua koko yön. Menee siin klo 21 nukkuu ja herää syömään vasta klo 6 - 6.30 maissa.

Neuvolassakin meillä on ollut kaikki hyvin. Voisin tähän nyt laittaa noilta kuukausilta mittoja joilta en oo viel laittanut.

4kk: 6640g, 64,7cm, pipo 40,9cm
- Hymyilevä, jutteleva ja vilkkaasti touhuava lapsi. Vatsalla hieno kyynernoja. Varhaisheijasteet hävinneet. Kasvu ok. Tarttuu leluun ja vie suuhun, seuraa lelua katseella.-

5kk: 6680g, 68,5cm, pipo 41,4cm
- Äidinmaito ja kiinteät kasvisoseet kasvattavat. Nyt viljat ja lihat mukaan.

6kk: 7340g, 70cm, pipo 42,6cm
- Hieno puolivuotiaan kehitys. Kääntyilyä, kasvu hyvää, monipuolinen ruokavalio.-