Kuka mä olen?

Oon monesti ite miettiny kuinka musta on tullut tälläinen kun nyt olen.
Noh, ehkä syy tähänkin asiaan löytyy mun menneisyydestä, koulumenestyksestä ja kaikesta muista mitä oon kokenut mun lyhyen elämäni aikana.

Tosiaan siis, ala-asteella mulla tosiaan meni kaikki hyvin, oli kavereita joiden kanssa olla koulussa ja koulun ulkopuolella.
 
Yläasteelle siirryttäessä, noh miten sen nyt sanoisin...
7. luokka meni ihan hyvin, olin ihan hyvä koulussa, oli kavereita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin.
Nooh, 8.luokan kesäloman aikana kun suoritettiin rippikoulu niin sen jälkeen se kaikki kiusaaminen jne alkoikin sitten ja kaikki tää kiusaaminen vaan sen takia koska olin rippikoulussa ihastunut yhteen poikaan, mutta hän ei ollut muhun.
 
Koulun jatkuessa ajattelin että ei kukaan varmaan enää muistaisi koko asiaa ja voisin jatkaa koulua ihan normaalisti kuten siihenkin asti olin tehnyt. Siinä asiassa olin väärässä, ihan liian väärässä.
Tämän pojan johon olin rippikoulussa ollut ihastunut niin hänen kaverit alkoivat huudella minulle koulussa kaikkea p*skaa.
"v*tun ruma lehmä, h*ro, mee muualle siit senkin rumilus" jnejne, nää huudot oli mulle ihan arkipäivää ja tätä kesti 9.luokan loppuun saakka.
Kaiken tämän lisäksi eräät tytöt varastivat yksi liikuntatunti pukuhuoneesta, mun repusta, mun kännykän!
 
Voitte vaan kuvitella kuinka tuskaa mulla oli käydä koulu loppuun. Joka aamu ajattelin että en halua mennä taas kouluun muiden haukuttavaksi. Opettajille sanoin asiasta, arvatkaa vaan tekivätkö he asialle mitää. Myös rehtori tiesi asiasta, otti kiusaajat puhutteluun, mutta ei se kiusaamista lopettanut.

9.luokan loputtua olin niin helpottunut, aloitin uuden koulun, uudella paikkakunnalla.
Siellä tykkäsin olla, myös koulumenestykseni oli hyvää.
Kun ammattikoulusta valmistuin, aloitin taas uuden koulun, taas eri paikkakunnalla.
Ensimmäinen vuosi meni niin kauan hyvin, kunnes tulivat kaikki vaikeat aineet ja niiden tentit eteen.
Muiden jatkaessa eteenpäin, minä olin hetken kotona sillä minulla oli muutama tentti suorittamatta, ne suoritin jonka jälkeen pääsin aloittamaan uudella luokalla.

Siinä koulu historia suht.lyhyesti.

Sitten siihen kaikkeen muuhun.
Mun elämässä on ollut paljon tärkeitä ihmisiä, toiset ovat vain lopettaneet muhun yhteydenpidon, toiset ovat taivaassa <3
Erään ystäväni kuolema kosketti mua ihan liikaa, vieläkin muistan hänen kaikki ihanat juttunsa.
Joka vuosi kun hänen kuolemapäivänsä tulee mulla on kyyneleet silmissä.

Myös miessuhteissa oon joutunut pettyy liian monta kertaa.
Ensimmäinen kunnon pettymys tuli ammattikoulu aikana, erään raksamiehen kohdalla.
Mun ja hänen ero oli ihan kamala, ja kaiken lisäksi hän oli melkein viereisellä työmaalla kun missä meidän luokka oli.
Toinen kunnon pettymys tuli niinkin myös amitsu aikana, erään toisen raksamiehen kohdalla.
Se oli ensimmäistä eroa vielä vaikeampi, tämä ihminen oli vienyt mun sydämmen ihan kokonaan silloin.

Näiden kahden jälkeen tuli sellaisia pieniä pettymyksiä vain.

Kolmas kunnon pettymys tuli toisessa ammattikoulussa, tapasin siellä erään it-tukihenkilön, ihastuin häneen heti ekalla silmäyksellä, sanoin kaverilleni että tuon miehen mä haluun.
Muutaman kerran käytiin kahvilla, jonka jälkeen alettiin tapailee enemmän vaan joka loppujen lopuks muuttui seurusteluksi.
Melkein vuosi yhdessä oloa takana tämän kys.henkilön kanssa, niin mä huomasin että oon raskaana, kerroin miehelle siitä, hän oli ihan sokissa.
Hetki tämän mun kertoman jälkeen me erottiin hänen kanssa.

Tämän eron jälkeen ajattelin etten enää ikinä saa ketään, ei kukaan halua muijaa joka on raskaana ja jolla on pian pieni vauva.
Lapsen syntymän jälkeen olin 8 ensimmäistä kuukautta yksin lapsen kanssa, kunnes tapasin tämän mun nykyisen mieheni. Hän hyväksyi heti että mulla on lapsi, hänellä itsellään on myös, tosin hänen poikansa on paljon vanhempi kuin mun.


Tässä aika hyvin on kaikki ne asiat kuinka musta on tullut tälläinen kun mä nyt olen.

Vaikka oon menettänyt kavereita, myös raskauden aikana menetin kavereita niin mä oon onnellinen siitä että oon raskauden ja lapsen syntymän jälkeen saanut uusia ihania kavereita joita ilman en täällä olis, joita ilman en jaksais. <3

Myös kaikkien miessotkujen, erojen niin vaikeiden ja ei niin vaikeiden oon onnellinen siitä että mulla on nytten maailman ihanin mies joka välittää musta <3
Ja joka on mulle tuki ja turva <3

Parasta mun elämässä on kun on maailman ihanat ystävät, ihana perhe, ihana suku, ihana ja rakas lapseni ja ihana mies <3
Rakastan teitä kaikkii <3


Johan tuli pitkä tarina, mutta kun pääsee vauhtiin niin ei tätä kirjoittamista voi lopettaa ;)

Halipusuja kaikille <3